Seikkalu Second Life -maailmassa alkoi turvallisen ohjauksen alaisena. Huomasin, ettei tämä mahdotonta ole, vaikkakin melko hämmentävää. Lähtöajatuksenani on, että kaikkeen tottuu, kunhan riittävästi harjoittelee.
Tässä virtuaalimaailmassa on kuitenkin joitakin ominaisuuksia, jotka ovat saaneet minut mietteliääksi. Aidossa elämässä on näkemäni maailma edessäni. Itse olen takana. Ajaterini sen sijaan on tiellä. En voi nähdä virttuaalisen minäni läpi. Näen "itseni" takaapäin. Todellisessa elämässä voin nähdä käteni, jalkani ja nenänpääni, mutta en tarkastella itseäni takaapäin ilman peilejä.
Olisi mukava kuulla, kuinka te SL:ssa kuin kotonanne olevat koette ajaterenne olemuksen.
Tieteen päivät 2011 netissä ja Second Lifessa
-
*Tieteen päivät 12.-16.1.2011 verkkovideoina*
Tieteen päivien teemana on "Arjen arvoitus - Tiede vastaa arjen
kysymyksiin".
Helsingin yliopiston tietotekn...
15 vuotta sitten
