Seikkalu Second Life -maailmassa alkoi turvallisen ohjauksen alaisena. Huomasin, ettei tämä mahdotonta ole, vaikkakin melko hämmentävää. Lähtöajatuksenani on, että kaikkeen tottuu, kunhan riittävästi harjoittelee.
Tässä virtuaalimaailmassa on kuitenkin joitakin ominaisuuksia, jotka ovat saaneet minut mietteliääksi. Aidossa elämässä on näkemäni maailma edessäni. Itse olen takana. Ajaterini sen sijaan on tiellä. En voi nähdä virttuaalisen minäni läpi. Näen "itseni" takaapäin. Todellisessa elämässä voin nähdä käteni, jalkani ja nenänpääni, mutta en tarkastella itseäni takaapäin ilman peilejä.
Olisi mukava kuulla, kuinka te SL:ssa kuin kotonanne olevat koette ajaterenne olemuksen.
Tieteen päivät 2011 netissä ja Second Lifessa
-
*Tieteen päivät 12.-16.1.2011 verkkovideoina*
Tieteen päivien teemana on "Arjen arvoitus - Tiede vastaa arjen
kysymyksiin".
Helsingin yliopiston tietotekn...
15 vuotta sitten
Minuakin välillä huvittaa ja suututtaa vaikka leikkiähän tämä on. Olen keksinyt, miten saan Ihanan Kamalan avattareni katsomaan päin ja siinäkös olen sitten tuhertanut esimerkiksi silmälasien kanssa varmaan tuntitolkulla näännyksiin asti. Ja pirskatti kadotinkin kauneimmat rillit ;) Olen tosin ihan väärä henkilö kommentoimaan tässä, koska SL:ssa olen ihan alokas.
VastaaPoistaHei. Aina kannattaa muistaa, että Second Life on Second Life. Mutta kuitenkin opetusvälineenä loistava, sekä onhan se myös oikein hyvä foorumi luoda sosiaalista verkostoa. Itse koen koen SL maailman oikein kivana ja hyödyllisenä.
VastaaPoista