keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Kertaus on kaiken opin äiti.

Melkein vuosi on vierähtänyt viimeisestä kirjoittelusta. Auringon herättämänä odotan malttamattomana Somedi-kurssin jatkoa. Aikaisemmasta opetuksesta on tullut hyödynnettyä joitain osa-alueita ja muu opittu on päässyt käyttämättömänä pölyyttymään. Uskon kuitenkin vakaasti otsikon sananlaskuun. Pian tapaamme jälleen.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Lisäys etätehtävään

Podcasteista kuuntelin juuri Yle.fi areenalta (3.3.09) Absoluuttinen totuus -sarjan ohjelman "Jäätyykö saippuakupla kristallipalloksi". Toiseksi esimerkiksi valitsin aikaisemmin katsomani Tuija Aallon yhdessä Japanissa olevan ystävänsä kanssa tekemän pohdinnan #36 "Summaus vuodesta 2008, ennustuksia vuodelle 2009" (http://media.libsyn.com/media/tuija/sulapinta36.mp3).

YouTubista BBC:n video lyralinnun matkimiskyvystä oli mainio. (http://www.youtube.com/watch?v=NpzfLuCy4hA). Puutarhan puolelta (Gardening) löytyy sekä mielenkiintoisia että vähemmän kiinnostavia, niinkuin tietysti kaikilta aloilta. Videoiden laatu oli usein huono.

Flickr tarjoaa yllinkyllin kuvia. Itse ihailin siellä kaiken maailman kukkasia.

7. etätehtävä

Aloitan vaihteeksi tehtävät kolmannesta kohdasta kirjaamalla viime kerran kouluksen herättämiä ajatuksia.
Opittavaa tuli sellaisella vauhdilla, että moni asia odottelee vielä oikeaa osoitettaan tuolla muistilokerikossa. Olimme todellisessa aivojen tehojumpassa. Kaikki aiheet olivat mielenkiintoisia. Paikan päällä luuli ymmärtävänsä hyvinkin. Kotona sitten ihmetteli, että mitenkähän tuokin asia oikein oli.
Kurssin kokonaisanti on ollut mahtava. Nyt uskaltaa kokeilla eri mahdollisuuksia. On tavallaan oppinut systeemin logiikan ja silmän näkökenttäkin on kummasti avartunut. Jostain lähes aina löytää sen kohdan, josta napsauttamalla pääsee eteenpäin.
Heti kotiin päästyäni ryhdyin seikkailemaan näissä uusissa medioissa. Löytyi paljon nautittavaa kuultavaa ja nähtävää. Käyttöä siis on jatkossakin. Parasta tehdä tästä osasta ihan oma blogisivu.
Viimeistä lähitapaamistamme sävyttää pieni alakuloisuus. Nytkö tämä jo loppuu? Elän kuitenkin toivossa, että yhteydenpito jatkuu ja ystävänneuvoja voi saada jatkossakin.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Wikeistä

Kurssillamme käytössä oleva Wetpaintin wiki on kuin vaivihkaa kotiuttanut meitä wikien pariin ja toiminut erinomaisena oppimisalustana.

Kävin tutustumassa Juhanan valitsemiin muihinkin wikeihin ja positiivinen tunne vahvistui edelleen. Wiktionary tosin alkuun tuntuu sekavalta. Wikikirjastosta löytyi heti paljon mielenkiintoista. Wikiversity vaikuttaa olevan hyvin eritasoista opetusmateriaalia sisältävä wikiopisto.Esikouluasteelta edetään tieteelliseen tutkimukseen asti. Hikipedia antaa sopivan hengähdystauon. Wikipalveluista Wikispaces vaikuttaa selkeältä ja sopivalta tehokäyttöön. Vain peruswiki on siinä ilmainen, loput maksullisia. Wetpaintin mainokset eivät pahemmin häiritse. Columbian yliopiston videoesityksissä vuoden 2007 piloottikursseista kehuttiin Wikispace -palvelun wikien erinomaisuutta opetuksen ja oppimisen tehostajana ja motivaation lisääjänä.

Wikipediaan en tohdi mennä mitään kirjoittamaan. Tässä tiedon paljoudessa on vielä usein "pallo hukassa".

Miksi Second Life tuntuu vieraalta?

Seikkalu Second Life -maailmassa alkoi turvallisen ohjauksen alaisena. Huomasin, ettei tämä mahdotonta ole, vaikkakin melko hämmentävää. Lähtöajatuksenani on, että kaikkeen tottuu, kunhan riittävästi harjoittelee.

Tässä virtuaalimaailmassa on kuitenkin joitakin ominaisuuksia, jotka ovat saaneet minut mietteliääksi. Aidossa elämässä on näkemäni maailma edessäni. Itse olen takana. Ajaterini sen sijaan on tiellä. En voi nähdä virttuaalisen minäni läpi. Näen "itseni" takaapäin. Todellisessa elämässä voin nähdä käteni, jalkani ja nenänpääni, mutta en tarkastella itseäni takaapäin ilman peilejä.

Olisi mukava kuulla, kuinka te SL:ssa kuin kotonanne olevat koette ajaterenne olemuksen.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Lääketieteen opiskeluun tutustumassa

Rohkaisin mieleni ja lähdin tutustumaan lääketieteeseen SL:ssa. Valitsin ensimmäisen eli "Ann Myers Medical Center". Tulin kauniin rakennuksen pihalle, nousin portaat ja yritin lasiovesta sisälle. Ovi aukesi vasta kun hoksasin painaa summeria. Pitkän valoisan käytävän seiniä koristivat kauniit taulut. Käytävän päässä ilmoitettiin, ettei hissinvartija päästä eteenpäin ilman kulkulupaa. Onnistuin saamaan jutteluyhteyden pariin henkilöön. Vierailija Suomesta oli ilmeisesti riittävän eksoottinen. Kohtelias nuori mies tuli näyttämään laitosta. Tosin eläinlääkäriammattini herätti hämmästystä. Kävimme suuressa röntgenhuoneessa. Opiskelijoita on kuulemma 20-30 kerrallaan, mutta opetusta annetaan paljon myös henkilökohtaisesti. Kiitin ystävällisyydestä ja pahoittelin isännälleni, että olen vielä niin kömpelö tässä uudessa maailmassa. Käynnistä jäi mukava muisto. Haluan kuitenkin oppia sulavamman käytöksen, ennenkuin teen useampia ulkomaan vierailuja.

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Mitenköhän tuo oikein on?

Internet on avannut meille tavallisillekin ihmisille lähes ilmaisen pääsyn mm. musiikin ja taiteen ääreen. On myös helppo ladata näitä tiedostoja itselleen ja jaettavaksi kaverillekin. Tekijänoikeus on pulaa kärsimässä. Missä kulkee raja? Ehkä voisimme viimeisellä lähiopetuskerralla tuulettaa tätäkin asiaa. Tänään Ruotsissa alkavaa oikeudenkäyntiä The Pirate Bay -palvelua vastaan seurataan ympäri maailmaa.

Viime torstain lähiopetus oli yhtä antoisa kuin aikaisemmatkin. Parhaat kiitokset! Sunnuntaina menin hiljaiselle EduFinland saarelle etsimään kadonnutta tukkaani. En sitä entistä löytänyt, mutta varastostani otin uusia vaatteita ja ruskean peruukin. Kameratoimintaa oli hauska kokeilla. Paljon vielä tarvitsee harjoittelua, ennenkuin oleskelu Second Life'n uudessa uljaassa maailmassa sujuu luontevasti.